Olen anteeksipyynnön velkaa

 Pahoitteluni ja nöyrä anteeksipyyntö tästä pitkästä blogitauosta. Voisin syytellä toimimatonta tietokonetta, uutta taloa jonka ostimme tai ties mitä elämää ja sen ajanpuutetta. En syytä, vaan syytän itseäni saamattomuudesta. Vaikka en saa kuvia ladattua puhelimeltani, niin voihan tänne kirjoittaa ilman kuvia. Tai käydä vihdoinkin ostamassa uuden tietokoneen jotta kuvien lataaminen onnistuisi. Nytkin olen yrittänyt tehdä sitä vaivaiset puoli tuntia. Koneen käynnistämiseen meni lähes 10 minuuttia, olen viimeksi käynnistänyt sen heinäkuussa kun olen tehnyt edellisen postaukseni.

Kaikki on siis hyvin vaikka en ole täällä blogimaailmassa ollut. Instassa minua seuraavat ovatkin nähneet päivityksiä. Teimme kesällä talon maalauksen loppuun vaikka tuskaista oli. Jos ei ollut kova helle, niin satoi vettä. Heinäkuun lopulla vietimme 25. hääpäivää ja samalla teimme kaupat pienestä sievästä rintamamiestalosta. Talo vaatii täydellisen remontin ja sitä olemme tehneet syyskuusta.

Tarkoituksena ei tällä hetkellä ole muuttaa taloon vaan se laitetaan vuokralle, ehkä lyhytvuokraukseen sillä remontin ohessa olemme alkaneet kalustaa taloa. Keskikerroksen remontti alkaa olla valmis ja seuraavaksi siirrtytään kellariin jotta saamme päivitetty pesutilat vuodelta 1959 nykypäivään.

Puutarha on saanut olla omissa oloissaan, en ole ehtinyt tehdä siellä kuin pakolliset. Eli syksyllä sadonkorjuu, täytyy myöntää, että kerrankin oli syksy jossa huono sato ei harmittanut. En olisi millään ehtinyt säilöä yhtään runsaampaa satoa. Rikat ovat kitkemättä ja lehdet haravoimatta. Suojaverkkoja virittelin vasta loppuvuodesta ja vieläkin on hortensiapuutarha verkottamatta koska tarvitsen siihen miehen apua ja hän taas raataa remonttityömaalla joka ilta. Nyt jouluna olemme pitäneet taukoa.

Kissat voivat hyvin, pieni punainen termiitti Eino on kesyyntynyt ja kotiutunut. Oivan kanssa ovat edelleen kuin paita ja peppu. Jalolla alkaa hitusen ikä näkymään, talvisin ei ulkoilu kiinnosta entiseen malliin, sisällä sohvalla on paljon kivempaa. 

Lapsenlapset vierailevat mummilassa, viimeksi jouluaattona, isoja jo ovat, 12- ja 8-vuotiaat. Omille lapsille kuuluu tilanteeseen nähden hyvää. 

Tein tämän postauksen lopulta puhelimella. Ei helppoa sekään enkä yhtään tiedän sainko kuvat mukaan. Yritän aloittaa uuden vuoden uudella innolla ja uudella tietokoneella. Edit. eivät tulleet kuvat mukaan.

Katja 

Heisiangervot

 Mikä onni, että olen tajunnut istuttaa puutarhaan erilaisia heisiangervojen lajikkeita. Miten kauniita niistä kasvaa ja miten tuovat näköä ja ryhtiä puutarhaan. Lisää saa tulla ja ostoslistalla onkin jokin kiva tumma lajike paikkaan mistä hedelmäpuut kuolevat joka talvi.

Arboretumin 'Mindia' kupariheisiangervot ovat vanhimmat pensaat. Upea näky joka sykähdyttää joka kerta kun ajan pihaan.

Tässä samat Mindiat portin toiselta puolelta nähtynä. Portissa kasvaa kummallakin puolella alppikärhö, ovat vielä nuoret, vasta viime vuonna istutetut. Kukintaa en nähnyt, mutta ehkä ensi vuonna.

Huono ylivalottunut kuva, mutta siitä näkyy saman paikan kolmas kupariheisiangervo, 'Diabolo' vasemmassa reunassa. Sen väritys on tummempi eikä niin kuparinen kuin Mindialla.

Tässä vielä Mindian kukintoja lähempää. Olen saanut Mindiasta pari siementaimea, lisääkin saisi tulla.

Purppuraheisiangervo 'Andre' on tuotu muutama vuosi sitten Virosta. Samaa lajiketta saa Suomestakin. Se jaksaa kukkia joka vuosi täysillä. Leikkaan pensaita hyvin vähän, vain joitain kulkuväylille lakoavia oksia typistän. Yleensä pysyvät pystyssä todella hyvin.

Upea purppuraheisiangervo 'Midnight' on vaikea kuvattava, koska sen lehdet ovat lähes yön mustat. Tämä jää edellisten kuvien pensaita pienemmäksi. Luulen, että se on saavuttanut jo täyden kokonsa.

Tässä vielä kukinta 'Midnight' pensaalta. Kukinnot ovat aavistuksen vaaleanpunaiset kun Mindialla ne ovat lähes valkoiset.

Kasvihuoneen jättivikiven kupeessa kasvaa sitten vähän toisenlaista väriä. Heisiangervo 'Jefam' eli Amber Jubilee on sekin melko kompaktin kokoinen pensas. Väri vaihtuu vuodenajan mukaan ja pensas on todellakin upean värinen vaikka se ei välity kuvasta kovin hyvin.

Tässä kukinto ei ole pääasia vaan lehdet. Lähikuvassa näkyy muutama kukka ja lehtien kaunista vaihtelevaa väritystä. 

Uusimman pensaan jätin kuvaamatta, sillä se on vielä minipieni enkä muista sen nimeä, pitää kaivaa muistiinpanoja. Jätin myös laittamatta kuvat niistä polvenkorkuisista pensaista joiden kasvua odottelen, tällä hetkellä niissä ei ole mitään nähtävää.

Varjoliljoja

 Kiitos kaikille meillä vierailleille. Oli uusia vieraita ja vanhoja tuttuja, kaikkiaan lähes 300 kävijää. Sää ei suosinut, mutta puutarhaväki on sitkeää ja osaa pukeutua oikein.

Avoimien jälkeen olen tehnyt puutarhassa vain kevyitä hommia, katkonut kukkineiden perennojen varsia, nyppinyt kukkineita pioneja pois ja muuta sellaista kevyttä. Pari uutta ideaa muhii ja arboretumin vanhin perenna-alue tulee muuttumaan vähän eli kaivan sieltä osan kasveista pois ja teen tilaa niille jotka haluan säilyttää.

Mennään kuitenkin itse asiaan, varjoliljoihin. Osa on vielä nupuillaan, marhanliljat aloittelevat, niistä voi tehdä oman postauksensa. Tämä suosikkini pääsi ensimmäisiin kuviin. Uskomattoman upeaksi kasvustoksi levinnyt marhanliljan ja varjoliljan risteymä jota kutsun vadelmasorbetiksi.

Tässä vielä lähikuvaa sen väristä jota on vaikea kuvailla.

Sopii yhteen myös pionin kanssa. Pionin olen hankkinut vuoripuonin nimellä ja sen piti olla tummanpunainen kerrottu. Siirsin pionin pari vuotta sitten ja olen sydän kurkussa pelännyt sen häviämistä. Tänä vuonna suvaitsi jo kukkia.

Tässäkin loistava, sattumalta tullut yhdistelmä varjoliljaa ja tummanpunaista pionia.

Sama varjolilja kuin edellisessäkin kuvassa. Nimetön kaunotar jonka terälehdet ovat melko täysin pilkuttuneet.

Valkoisia varjoliljoja löytyy muutama yksilö. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta olen sitä mieltä, että jossain kohtaa varjoliljan sipuli jakaantuu ja alkuperäinen sipuli kuolee. Siinä kohtaa kukinta on heikkoa kunnes sivusipulit ovat kasvaneet ja kukkivat hyvin. Kaivoin nimittän yhden valkoisen ylös ja sieltä löytyikin kuusi pienempää sipulia vieri vieressä. Olin ihmetellyt miksi ei enää kuki hyvin.

Tässä vaaleanpunainen kaunotar joka on haettu erään vanhemman rouvan puutarhasta edellisen valkoisen kanssa. Tällä pilkut jäävät kukan terälehden tyveen. Pitää muistaa kuvan myös täysin pilkuton varjolilja, se on meidän oman kylän alkuperäisiä kasveja.

Viimeisenä hyvin vaalea pilkullinen varjolilja. Tätä kasvaa useammassakin paikassa, tämä taitaa olla niiden siementaimi. Taustalla näkyy miten iiris 'Red Masterpiece' kukkii edelleen, se aloitti muutama viikko sitten kesäkuussa. Viileät kesäsäät ovat myös hyvä asia jos ajatellaan sitä kukinnan pituuden kannalta.

Säätiedote näyttää lupaavalta, lämpöä ja aurinkoa vihdoinkin tiedossa.