Mistä tätä roskaa riittää?

Tänä kesänä tulee 20 vuotta asumista täällä Arvilan talossa. Sama aika on käytetty nurkkien siivoamiseen,  myös piha ja puutarha sisältyvät siihen. Eikä loppua näy. Meillä on suunnitelmissa tehdä pieni uudistus ja purkaa vanha pumppuhuone pois.

Kävin vain vähän tutkimassa pumppuhuoneen maastoa. Sieltä on jo aiemmin kaivettu paljon vanhaa kattopeltiä ja muuta roskaa. Tänään löytyi muovia, paljon muovia. Ikävintä löytämisessä oli se, että osa muovista rapisi pienimmästäkin kosketuksesta puolen sentin paloiksi. Miten sellaista poistaa, ei mitenkään. Löytyi sieltä myös rautalapio ja melkein kokonaan lahonnutta lautaa. Voitte kuvitella mikä kotiloiden unelmapaikka.

Tuon kuvassa näkyvän rytöläjän haluan kunnostaa istutusalueeksi. Voin jo kuvitella kumpaankin tolppaan humalat kiemurtelemaan. Ehkä joku puu, muutama pensas ja valikoituja perennoja. Huomatkaa muuten rytökasan takana näkyvä pikkukäenrieskojen niitty. Se jää. Nyt tietysti ihmettelette miksi noin kiva pieni tiilipömpeli pitää purkaa.

No tämän takia. Se on alkanut sortua itsestään ja on siten myös vaarallinen. Tosin Jalo ei välitä vaarasta ja tarkkailee katolta lähipellon myyrätarjontaa.

Tämä on se näkymä minkä näen puutarhaan. Ei kovin kaunis vaikka viettää 50-vuotis päiväänsä. Pumppuhuoneen vieressä oleva rengaskaivo tulee jäämään paikoilleen, siitä otetaan kasteluvettä ja uudemman kasvihuoneen vesi. Voisihan kaivonkin tuoda kauniimmin esiin.

Sisältäkin pumppuhuone on surkea näky. 

Jalon mielestä voi purkaa vaikka hyvä tähystyspaikka meneekin pois. Onneksi läheltä löytyy toinenkin paikka kivimuurin päältä. Siitä on hyvä lähinäkymä ojaan josta napata myyriä välipalaksi.

 

Kukkia

Ihanaa, lämpö palailee tälle puolelle Suomea. Tänään tarkeni jopa t-paita päällä puutarhatöissä. Puutarhassa vihertää ja kukkii jo kovasti. Viikonloppuna kuulin ensimmäisen käen kukunnan ja mies leikkasi osan nurmikkoa. Selviä alkavan kesän merkkejä.

Olipa loistoidea laittaa ylimääräiset punaiset esikot oikopolun reunaan. Ihan vain esikoiden takia tuosta pitää kulkea usein. Tämä on sitä idioottivarmaa esikkoa jota minulla kasvaa vähän siellä sun täällä. Löytyy myös liilana joka on yhtä kestävä lajike.

Pari vuotta sitten rohkenin siirtää valkoiset tarhakylmänkukat. Molemmat sietivät siirron ja kukkivat tänä keväänä kauniisti. Toinen yksilö on kuvatun takana, niitä on hankala saada samaan kuvaan.

Olipa yllätys kun näin tämän vaaleanpunaisen valkovuokon. En muistanutkaan hankkineeni sellaista. Toivottavasti viihtyy ja menestyy.

Näiden sinisten hyasinttien lajikenimi on kadonnut. Melkein tykkään näistä enemmän näin, kun kukkivat vain vähän kuin silloin ensimmäisenä keväänä, kun olivat järkyttävän kokoiset kukinnot. Näiden väritys näkyy kauas joten hillitympi kukinta riittää.

Vuokkoängelmä edustaa puutarhan vaatimatonta kauneutta, sellaista siroa osastoa. Ensimmäisen vuokkoängelmän tapoin huonoissa olosuhteissa, tämän toisen kanssa olen onnistunut. Hortensiapuutarha näyttää olevan monen kasvin mieleen.

Onkohan tämä kerrottu keltavuokko? Sellainenkin keltainen kuin aurinko löytyy hortensiapuutarhasta. Ihan en ole varma tykkäänkö, mutta taidan kuitenkin tykätä, onhan tämä kaunis.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' kukkii mutta ei kovin monella kukalla. Kukat erottuvat kuvasta lisäksi kovin huonosti. Kuten edellisessä postauksessa näytin, se on kuitenkin kasvanut kovasti. Mieluummin saa näin alussa keskittyä kasvamiseen kuin kukkimiseen.

 

Onnen puutarha

 Jotain olennaista onnen kannalta on puutarhastani puuttunut. Hankintalistalla se on ollut pitkään, mutta aina joku muu kasvi on kiilannut edelle. Nyt se löytyi toisen harrastajan puutarhasta, siementaimena. Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa pensaan ja nyt olen onnellinen.

Siinä se on, oma pieni onnenpensas. Tarkempaa lajiketietoa ei ole. Putsasin pensaan juurille jotta näin ettei tule epätoivottuja vieraita mukana. Sen jälkeen pensas pääsi heti omalle paikalleen hortensiapuutarhaan. Yksi kukkakin siinä on, ensi keväänä toivottavasti monta enemmän.

Eikä siinä kaikki. Onneni olikin triplaonni. Kun purin pensaan juuripaakun, siellä olikin kolme taimea samassa. Kaksi taimea laitoin purkkeihin, niillekin löytyy varmasti paikka mutta ei ihan vielä. Syksyyn asti saavat kasvaa ruukuissaan.

Onnen havinaa on ollut rusokirsikan lähettyvillä. Se kukkii ensimmäistä kertaa yli kymmenellä kukalla. Puu on suorastaan täynnä kukkaa. Kuva on otettu salin ikkunasta, se on yksi syy miksi puu on istutettu talon eteen. Voin ihailla kukintaa myös ikkunasta talon sisältä.

Kasvimaalla ei tämä kylmyys kauheasti onnea aiheuta. Sen sijaan onni oli siinä, että satuin kysymään pojalta onko heillä ylimääräisiä lavakauluksia ja olihan niitä. Jo samana iltana sain ne kotiin toimitettuna. Lavakaulukset tulivat alalohkon toiseen laitaan. Tällä kertaa jätin välin lavojen välille. Lavat ovat tiilien päällä jotta eivät heti ensimmäisenä kesänä uppoa savimaahan. Lakana alla pitää rikat kurissa sillä lavoihin ei tule istutuksia tänä kesänä. En raaski ostaa multaa niihin, joten saavat sitten aikoinaan mullan kompostien sisällöistä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' aloittelee kukintaansa. Se on talvehtinut jo kaksi talvea erittäin hyvin, ei mitään vaurioita, ei edes yhtä paleltunutta oksan kärkeä. Talveksi laitan verkon ja verkon ympärillä on ollut pala kangasta, lähinnä suojaamassa kevätauringolta, ehkä sekin on auttanut.

Tässä sama pensas kuvattuna vuosi sitten. Se on kasvanut yhdessä vuodessa valtavan paljon. Nyt sitä voi kutsua jo pensaaksi. Otan lisää kuvia kunhan se kukkii kunnolla.

Olen onnellinen kaikista puutarhani hyasinteista. Lajike 'Gipsy Queen' on erityisen mieluinen värinsä takia. Roosaa, persikkaa ja puuteria, sitä kaikkea sen väritys on. Tätä on laitettava lisää jos jostain löydän syksyn sipuliostoksilla.

Viikonloppu häämöttää. Paljon menoja, mutta jos edes hetkeksi pääsisi puutarhaan.