Lunta ja scillakasvattamo

Toivottavasti tällä kertaa taivaalta tuli kevään viimeiset lumet. Tuntuu, että juuri kun on saanut pihan lumettomaksi ja edes vähän kuivemmaksi, tulee uudet kymmenen senttiä lunta. Talvi on ollut pitkä ja kevät kovin epävakainen.

Keisarit taipuvat lumen ja pakkasen vuoksi. Kaipa ne tuosta nousevat kunhan sää lämpenee.

Tänään sain töiden jälkeen mullattua luumulehdon. Siivosin sen viime viikolla, mutta sitten tuli muita menoja enkä päässyt puutarhaan muutamaan päivään. Eipä sinne olisi ollut muutenkaan mitään asiaa sään takia.

Pystykiurunkannusten kukinta meni nopeasti ohi, etten saanut niistä kunnon kuvaa. Ehkä osa kukinnasta pelastuu ja saan nauttia siitä edes hetken.

Syysmyrkkyliljat ovat tehneet kovasti sivusipuleita, olisikohan tuohon istutettu alunperin kaksi tai kolme liljan sipulia, vai mukuloitako ne ovat. Nämä eivät olleet moksiskaan takatalvesta.

Valkoinen palloesikko pulskistuu vuosi vuodelta. Suunnittelin suurta uskallusta, eli otan reunasta pari esikkoa kasvamaan uuteen paikkaan. Siemeniä voisi kerätä talteen kunhan muistaisi, palloesikkoa olisi kiva saada lisää.

Lopuksi otsikon scillakasvattamo. Olen joskus laittanut valkoista scillaa luumulehtoon. Jossain kohtaa siirsin scillat pois, mutta scilla olikin sitä mieltä, että se haluaa kasvaa luumulehdossa. Siirrän tätä joka vuosi muualle, mutta scilla kasvaa aina vaan. Kuva on suttuinen, koska otin sen vasta multauksen jälkeen. Siementaimia on pitkin ja poikin ja aina vain tämä iso kasvusto joka jakaantuu tehotuotannolla vuosittain.

Oma scillatehdas on oikein mukava asia.

Viikonloppuna on Lahdessa Pihapiirimessut. Olen messuilla lauantaina Lahden puutarhaseuran pisteellä. Toivottavasti näemme siellä.

Taimia ja muuta

Minulla on ollut kasvihuoneessa monenlaisia siemeniä kylmäkäsittelyssä ja itämässä. Itäminen on ollut kovin surkeaa. Eilen huomasin yhden suuren onnistumisen.

Punainen jättikarhunputki Angelica gigas on itänyt. Taimia on tulossa vieläpä useita. Kannatti olla sitkeä. Taimet saavat kasvaa purkissaan koulimiskokoon. Sitten saan toivottavasti useita uusia karhunputkia puutarhaani. 

Jättikarhunputki on yksi parhaista pölyttäjäkasveista. Se on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. Tänä vuonna taitaa vain olla harmillisesti välivuosi, ei ole yhtään taimea kasvamassa, jättiputki kun kuolee kukinnan jälkeen. Sen takia olisi hyvä saada näistä pysyvä kierto. Syksyllä sain paljon siemeniä talteen, osan kylvin suoraan maahan, odotan josko edes muutama niistä itäisi.

Viime vuonna omista siemenistä kylvetyt väinönputket selvisivät talvesta ja uhmaavat rohkeasti tulevia kylmiä ilmoja. Tänä vuonna kylvin samoja siemeniä, ovat siis ylivuotisia. Tasan yksi taimi on itänyt. Sekin riittää, jotta saan näihin saman kierron kuin jättikarhunputkessa.

Lipstikassa on upea väri kun se nousee maasta. Sen tähden lipstikka pitää kuvata joka kevät. Kasvi on pysynyt hyvin kurissa kivikehässään. En anna sen siementää, sillä muuten tienoo olisi täynnä lipstikan siementaimia. Yksi puska riittää minulle.

Vaikka kasvihuoneessa kasvaa esikasvatuksessa lähinnä perennoja ja kylmää kestäviä tuoksuherneitä, peitin kaikki taimet tuplaharsolla. Sen verran on yöpakkasia luvassa ja kylmiä päivälämpötiloja, että parempi suojata taimet. Jos aurinko ei paista, ei kasvihuone lämpene päivin auringon voimasta eikä lämpöä varastoidu sen kivirakenteisiin.

Siskolta viety jouluruusu kukkii salaa, kaikki kukat ovat lehtien alla piilossa. 

Kaikissa muissa jouluruusuissa on niukasti lehtiä, tai vain kuolleita lehtiä. Tämä salakukkija sen sijaan tekee tuuhean lehdistön ja kukat lehdistön suojaan. Jouduin oikein kaivelemaan, että sain kukat kuvatuksi.

Tekee tuskaa puutarhan puolesta ensi yönä alkavat yöpakkaset ja takatalvi, joka kerta kun katson sääennustetta, on takapakki pidentynyt. No nyt saadaan painettua sitä kaipaamaani hätäjarrua. Kai se toukokuussa helpottaa.

Päivän väri on pinkki

Lempivärini puutarhassa on pinkki, kaikkihan sen tietävät. Niinpä tämä postaus on ylistys kahdelle pinkille keväiselle kaunottarelle. 

Hortensiapuutarhan polun toisella puolella kasvaa kaksi näsiää. 

Odotin näsiöiden kukintaa pitkään ja hartaasti, taisi siinä mennä jopa muutama vuosi. 

Taimet hain pääkaupunkiseudulta saakka toiselta puutarhaharrastajalta. Hänen puutarhassaan nämä lisääntyivät ahkerasti. Itse en ole päässyt nauttimaan siementaimista, ehkä joku päivä koen sen ilon. Viime syksynä sain näsiän marjat maahan, yleensä linnut ehtivät syödä ne ennen kuin ehdin ottaa marjat talteen.

Tänä vuonna kukinta on komeampaa kuin koskaan ennen. Ehkä viime syksynä hankitusta valkoisesta näsiästä kasvaa vielä joskus näin kaunis ja komea näky. Pinkki taitaa silti pysyä suosikkinani.

Pinkistä sinivuokosta en napannut kun yhden kuvan. Kunhan kaikki kukat avautuvat, otan lisää kuvia. Tai otan, jos seuraavien päivien sateet eivät pilaa kukintaa. 

Meillä maa on todella märkää, normaalia enemmän. Siksi en ole kovin innoissani sateista. Juuri kun alkoi olla pientä kuivumista näkyvissä, tulee lisää vettä. Vaan minkäs teet, pakko on kestää. Onpahan aikaa kylvää kaalit, kurkut, kesäkurpitsat ja krassit kun puutarhatöihin ei pääse.